Ávila, Spain
Yö oli hyytävän kylmä ja tuulinen, kun 15 hengen ryhmämme kiipesi pikkubussista reppuineen ja laukkuineen keskiaikaisen kaupunginmuurin portille. Olimme saapuneet Madridiin muutamaa tuntia aiemmin ja nyt olimme saapumassa noin 80 km lännempänä sijaitsevaan Ávilaan, jonne olimme suunnitelleet matkaa alkusyksystä 2025. Kaupunki on UNESCO:n maailmanperintökohde mm. ehjänä säilyneen kaupunginmuurinsa ansiosta. Kaupunki myös sijaitsee 1132 metriä merenpinnan yläpuolella, ja on siksi tunnettu kylmästä ilmastostaan.
Joukkomme oli monin tavoin kirjava. Mukana oli espanjan B3-kielen kolmoskurssin opiskelijoita juuri päättyneeltä 4. jaksolta sekä aiemmin kurssin suorittaneita, lähi- ja etäopiskelijoita iältään 19 – 68 vuoden väliltä, 12 (+1) opiskelijaa ja kaksi opettajaa, kahdeksan naista ja seitsemän miestä. Yksi aineopiskelija oli kustantanut itse matkansa. Olimme menossa Ávilaan CEPA-oppilaitokseen tutustumaan espanjalaiseen kouluun ja kuuntelemaan, katselemaan ja ihmettelemään espanjalaista koulua ja elämänmenoa sekä tietysti käyttämään espanjan tunneilla oppimaamme kieltä. Ávila ja koulu osoittautuivatkin mainioiksi kohteiksi.
"Se oli elämäni ensimmäinen opintomatka, opin tosi hyviä asioista. Espanjan kielen ja kulttuurin lisäksi opin paljon ryhmästämme, porukassa erilaisia persoonallisuuksia ja erilaisia käyttäytymismalleja, josta oikeasti opin jotain. Tämä opintomatka jätti minulle todella hyvän ja ihanan muiston."
"Matkan varrella syntyi useita spontaaneja keskusteluja paikallisten kanssa espanjaksi. Huomasin, että vaikka kielitaito ei ole täydellistä, sillä ei ole niin suurta merkitystä kuin olin ajatellut. Paikalliset olivat todella ystävällisiä ja lähtivät helposti keskusteluun mukaan. Tämä lisäsi itsevarmuuttani käyttää kieltä."
Koulu, jossa vierailimme, järjestää monenlaista koulutusta ja toimii syrjäytymistä ehkäisevänä oppilaitoksena. Kursseja järjestetään kaikenikäisille, kuten tulimme näkemään. Ensimmäisenä aamuna meidät vietiin tutustumaan nuorten aikuisten peruskouluun, jossa tavoitteena ei ollut vain peruskoulun oppimäärän suorittaminen, vaan samanaikaisesti mekaanikon tai huonekalupuusepän alkeistutkinnon suorittaminen. Espanjassa mekaanikon ja huonekalupuusepän tutkinnot ovat kolmevaiheisia, ja tässä koulussa on mahdollisuus suorittaa 1/3-taso. Niinpä vierailimme ensin metallipajassa, jossa nuoret pojat ja yksi tyttö olivat tekemässä yksinkertaisia huoltotöitä autolle. Hitsaamistakin harjoiteltiin ja halukkaat meidänkin ryhmästämme saivat sitä kokeilla. Opiskelijat olivat nuoria, 15 – 16 -vuotiaita, ja monella heistä oli maahanmuuttajatausta. Seuraavana oli vuorossa huonekalupuusepän linjan työpaja, jossa saimme kuulla, millaisia kädentaitoja puusepän verstaassa pojat opiskelevat. Molemmissa työpajoissa opettajat kertoivat, että koulusta valmistuneet opiskelijat ovat haluttua työvoimaa ympäristön yrityksissä. Iltapäivisin molempien työpajojen opiskelijat opiskelevat peruskoulun oppiaineita.
We first visited the metal workshop, where young boys and one girl were carrying out simple maintenance work on a car. Welding was also being practised, and some members of our own group were allowed to try it. The students were young, around 15–16 years old, and many had immigrant backgrounds. Next, we visited the furniture carpenter workshop, where we learned about the practical skills the boys were studying in the carpentry shop. In both workshops, the teachers explained that graduates from the school are highly valued employees in local companies. In the afternoons, students from both workshops study general lower secondary school subjects.
In addition to compulsory education, the school also offers many different courses for retirees. We were able to visit an IT class, where an active group of pensioners were studying, among other things, Excel spreadsheets. We met some of the same students again a few days later during a cooking course, where they were learning to prepare traditional Spanish everyday dishes. They had prepared lunch for us, including traditional Spanish foods: soup, a potato casserole, and small pastries.
"Kahvilan työntekijä opetti minulle "café para llevar" sen jälkeen, kun vastasin hänelle "No, no aquí". Meitä molempia kovin nauratti ja tällaista kielen opiskelu parhaimmillaan on."
"Ja se tärkein: sain valtavasti motivaatiota oppia lisää espanjan kieltä."
One of the highlights of the trip was a hiking excursion organised by the school to the nearby mountains. Teachers and students from the school took part, along with a guide from a local village who led our hike. We saw the Spanish countryside, cattle grazing outdoors, and livestock farmers. We climbed up the mountainside and enjoyed magnificent views. Descending was more challenging along the steep mountain paths. In total, we walked more than ten kilometres. The weather, which had been cold on our arrival day, became warmer day by day, and during the hike several of us ended up sunburning our necks and cheeks in the high mountain sun. Back down in the village, we were greeted with a surprise arranged by the villagers: tapas and soft drinks were served to us.
The school had also organised a visit to the local regional government office. We were shown around the administrative building, which had once been the palace of an old noble family. Our guide explained the living arrangements of the wealthy upper class, but we also saw how the palace had been transformed into a modern administrative building with meeting chambers and representative facilities.
The city of Ávila is full of history. The spiritual heart of the city is considered to be Saint Teresa (Santa Teresa de Jesús), who lived and worked there during the 16th century. She was the reformer of the Carmelite order and the founder of the so-called Discalced Carmelites. She and another saint, Saint John of the Cross (Juan de la Cruz), are highly revered saints and teachers within the Catholic Church. For this reason, Ávila is also home to the University of Mysticism (Universidad de la Mística). Few places in the world are likely to contain as many churches within such a small area as Ávila.
The city’s small size proved to be an advantage (approximately 50,000 inhabitants). Everywhere in the city could be reached on foot, and even the nightlife felt safe to enjoy.
"Mielestäni kokonaisuus oli erittäin hyvin suunniteltu, ja siinä oli sopiva tasapaino ohjatun ohjelman ja vapaa-ajan välillä. Erityisen hyvää oli se, että meillä oli mahdollisuus kohdata paikallisia ihmisiä myös vapaamuotoisesti esimerkiksi kaupoissa, ravintoloissa ja muissa arjen tilanteissa. Juuri nämä spontaanit kohtaamiset tukivat oppimista kaikkein eniten."